Äitienpäivä lähestyy....

Työpaikkaruokalasta saamani kaunis vaaleanpunainen ruusu jäi, kuten arvasinkin, työhuoneeni pöydälle. Hatara pää kaiken vuotta, samoin sinne jäi työkavereideni antamat 4 l hyla-maitoa. Onneksi kuitenkin jääkaappiin, mutta olivat jo perjantaina vanhoja, jotenka tuskin niistä viitsii enää maanantaina pannaria kotiväelle tehdä. Tälläistä tämä äidin elämä on, kaikkea ei voi aina muistaa ja usein tuntuukin että enemmän unohtaa asioita kuin muistaa. Onneksi paikallisista kukkakaupoista saa piristystä kesäkukista äitienpäivään. Nimimerkillä tänä keväänä jo yhdet miniruusut tappanut. Sellaista se on kun ei millään malttaisi odottaa kesän tuloa.

Onneksi kesä on joka vuosi....

Ruukkutulppaanien aika on ohi, mutta onneksi on kuvia alkukeväästä...